Tässä väläyksiä syksyn -07 reissuiltamme.


Lapuan reissu osoittautui varsin raskaaksi paitsi koirille, myös isännällemme Villelle.

















Birko II V.D.Wurth.
Saksan siirtotyöläinen seisoo peltopyitä suomalaisella kurapellolla.


















Honkahovin Juveli on omistajansa Juhan kanssa perehtynyt hämärähommiin. Parivaljakko on vuosien varrella saalistanut melko keon rotiaisia samalla tehokkalla menetelmällä: Juveli hakuun, ja kun seisontahaukku alkaa saapuu Juha paikalle ampumaan pienpedon.



















Aina ei ampumapaikkaa tule heti, ja Juveli joutuu lähitaisteluun supikoiran kanssa. Pian ottelu alkaa kääntyä Juvelin voitoksi .



















Jälleen kerran on monta linnunpesää pelastettu.



















Voittaja 2007 Honkahovin Moukari.
Moukari jatkaa sukunsa perinteitä:
Moukarin setä Honkahovin Juoksupoika sai Voittaja 2003 tittelin.





















Kauhajoella. Otuksella on fasu piikissä.





















Taas meni vaatteet pesuun!



























Hanhenpyyntimme Virossa alkoi passipaikkojen naamioimisella.
Hiki valui ja pellonreunojen pajukko harveni. Taskusta pilkistävä on muuten vesipullo!

















Hanhet ovat arkoja ja tarkkoja lintuja,
jotka huomaavat pienenkin liikkeen.
Tästä syystä varsinaisen jahdin kuvaaminen oli vaikeaa.
Lotukin naamioitiin huolella pajupuskaan.















Tällaista hanhipaljoutta odotimme, mutta turhaan.
Muutto ei ollut vielä kunnolla käynnistynyt ja kirkkaissa keleissä hanhet lensivät korkealla.
Ampumapaikkoja ei tullut montaa.
Kuva on otettu Suomesta, ja linnutkin ovat valkoposkia.

















Jotain sentään pataankin, näistä ne paistit syntyy!

















Hanhenpassituksen välillä kerkisimme kiusaamaan sorsalintuja.
Siellä taas onnistui vaihto kameran ja haulikon välillä sujuvasti.










































































































Kylläpä haapana on kaunis lintu!



































Hanhijahtiamme isännöi tietenkin Roosa,
tässä kuvassa Arto rinnallaan.

























Iloiseen Ilomantsiin lähdimme perheen voimin,
emmehän ole lapsiamme nähneet koko syksynä kuin päivän-pari reissujemme välissä.
Vaikka isovanhemmat ovatkin hemmotelleet jälkikasvumme aivan pilalle,
maistui kämppäelämä ja nuotiomakkara mp3 sukupolvellekin.














Otus haluaa välttämättä kahvia.

















Hyi h....tti!!

















Juokoot sotkunsa.


















Otuksen tyylinäyte pyylle.












































Kun katsot tarkasti, näet molemmat koirat Antin vasemmalla puolella. Lotun väripanta erottuu haileasti ja vaaleampi koirista on Otus, 4,5kk. Kolmas tumma on lähtevä fasaani.
Aiemmin Lotu on jo nostanut käskystä yhden linnun, mutta jatkoi seisontaa,niinpä ohjasimme myös pennun seisonnalle.

Alemmassa kuvassa näkyy kuinka tilanne kehittyy. Lotu pysähtyy heti linnun lähdettyä, Otus lähtee hyppimään putoavan linnun perään mutta pysähtyy kuitenkin käskystä. Lotu jatkaa vielä kuvassa näkyvän linnun pudottuakin seisontaa, ja nostaa vielä yhden fasaanin, sitä Otus ei huomaa ollenkaan koska on jo saanut noutokäskyn ja etsii pudonnutta lintua. Kuitenkaan Otus ei kerkiä löytää lintua ennenkuin Lotu noutaa sen Otuksen nenän edestä. Vielä kokemus peittosi nuoruuden riemun!





























Syvällä Savossa, tarkemmin Tuusniemellä,
tarjoaa Villisorsa palvelujaan metsästäjille.
Hyvällä tuurilla saattaa lintuja olla taivas mustanaan.















Tämä kuvasarja puhuu puolestaan: Seuraavassa kuvassa näkyy
rekyylikin ruutikaasujen lisäksi. Olkaa hyvät!
























































Tässä kuvasarjassa on kyseessä haavakon talteenotto.
Koira yrittää uimalla saada linnun kiinni,
tavi kuitenkin sukeltelee ja pyrähtelee
lätäkössä edestakaisin, kunnes ampumapaikka tulee.





























































































Pohjois-Karjalassa.
Teeriä, teeriä. Seisonnassa, lennossa, repussa ja oksalla.



























































Lapin maisemia, mikähän mäki se tuo olikaan?




















Tässä kohdin aina oma syke nousee...




















Juomatauko metsopaikoilla.









































Karvanaamat vapaalla.




















Sitten ollaankin jo lakeuksilla.
Koiratkin ovat, mutta harmittavasti kameralta näkymättömissä.




















Tämäpä päästi lähelle, nyt koiraa näkyy ampujan takaa.

















Tippuuko?

















Tippuu.

















Orion 5kk osaa seisoa fasaanit 50 metristä harjoiteltuaan
"hiukan" aremmilla metsälinnuilla.
















Olihan siellä lintu!

















Iso kiitos isovanhemmille jotka ovat huolehtineet kodistamme ja lapsistamme koko syksyn!

TAKAISIN YLÖS