Tapahtumia 2010

Joulukuussa osallistuimme fasaanien ajojahtiin. Juho on ollut useita kertoja ajo- ja lippumiehenä toisella fasaanitilalla järjestettävissä ajojahdeissa ja pääsi nyt ensimmäisen kerran kokemaan jahdin ampujana.

Ajojahti ei ole meidän perheemme metsästyskulttuurissa jahtina ihan kärkipäässä. Jahdissa on kuitenkin hienoja tapoja ja perinteitä, joita voisi hyvin hyödyntää myös perinteisessä suomalaisessa jahdissa. Juho pääsi pudottamaan useita fasaaneja ja tietenkin osallistumaan riistaparaatiin sekä jahti-illalliselle.














Edellispäivän ajojahdissa liian matalalla lentäneet tai ohiammutut linnut eivät juurikaan harmittaneet, sillä kaikki ne linnut olivat nyt Otuksen ja Rakelin kohteena. Maastoon jäikin runsaasti lintuja ja molemmille koirille saatiin kymmeniä hyviä riistatöitä.


















Edellisenä päivänä alkanut lumisade jatkui yön yli ja antoi oman haasteen jahtiin. Linnut olivat kiepeissä puiden alla ja koira sai olla todella tarkkana havaitakseen linnun. Otus noutaa yhtä lukuisista linnuista, ampujaa kohti ei juuri edes vilkaista vaan lintu viedään suoraan isännälle.



















Juhon suuri ilta!
Peurajahti oli Juholle elämänsä ensimmäinen ja yhdellä hyvällä laukauksella kaatui komea 7-piikkinen peurapukki.



















Peurankaan kaato ei ole hilpeä juttu, totisena pitää Höpönassun jälleen olla...



















Marraskuussa oli jälleen aika kutsua Honkahovin Puliremmi kokoon. Nyt tapaamispaikkana oli Lempäälä ja paikalle tuli koko R-pentue, sekä monilukuinen joukko vanhempia koiria. Yhteensä meitä olikin melkoinen porukka.




















Renate seisoo tepevästi fasaania, koulutusnaru on valmiina jotta peräänmenoyrityskin saadaan estettyä.




















Siis vaikkapa tällainen...




















Juha on puliremmin konkari ja mahdollistanut tämänkin tilaisuuden kasvattamalla linnut, hankkimalla luvat ja vieläpä muonittamalla sekä majoittamalla koko porukan viikonlopuksi kotiinsa. Kuvassa Juha on Myrkyn kanssa vasemmalla ja oikealla taasen ovat uusinta saapumiserää edustavat Henri ja Rommi.


















Tiheässä kuusipuskassa ammuttiin lintua jota ei kuitenkaan ampumapaikalta löytynyt. Leijonakuningas lähetettiin etsimään lintua kauempaa, ja kohta koira seisoikin keskellä peltoa. Tässä vaiheessa ei vielä ollut varmaa onko kyseessä ammuttu haavakko vaiko kenties rusakko.


















Eteen!




















Hitto, ohi meni! Äkkiä takaisin!




















Koira veti rajussa avanssissa suoraan yli linnusta joka näkyy nyt hyvin kuvassa.




















Joka tapauksessa nyt se on tallessa.




















Koko valoisa aika käytettiin pellolla ja illan alkaessa hämärtyä teimme vielä noutoja. Kuvassa Rikon tyylinäyte.




















Ramonan omistajalla Ilkalla oli matkassaan pumppuhaulikko. Juho ei ole koskaan nähnyt moista härveliä kanakoiramiehellä, ja halusi kokeilla keksintöä ampujan roolissa.





















Honkahovin porukkaa Korpilahdella

Lokakuun lopulla kasvattejamme oli ilmoittautunut kokeisiin Korpilahdelle. Mika ja Anne olivat järjestäneet koeviikonloppuun majoitukset ja myös harjoittelumahdollisuudet kaikille porukan jäsenille. Vietimme aikaa pellolla fasaaninpöllytyksen merkeissä sekä kävimme kokeissa kannustamassa porukan jäseniä. Koeikäisten kasvattiemme ja omistajiensa lisäksi myös Henri ja Rommi 6kk olivat tulleet katsomaan mitä siellä kanakoirakokeissa oikein tapahtuu.




















Peltopyyjahtia

Lokakuun lopulla saimme kutsun peltopyyjahtiin. Pyyt olivat istutuslintuja, tuskin missään Suomessa luonnonlinnut kestäisivätkään tällaista verotusta. Koekausi Otuksen kanssa on tältä syksyltä ohi, treenattavaa kuitenkin aina riittää. Otukselle saatiinkin useita tiedotuksia ja pudotuksia sekä Rakelkin pääsi tekemään näppäriä riistatöitä.

Kuvassa Otus on painanut pyyn keskelle heinäpeltoa.


















Kerrankin sattui kamerassa olemaan pitkä putki juuri silloin kun pitikin, ja seisontakohde löytyi heinien seasta muistikortille saakka.


















Eteen!


















Paikalla!


















Otuksen saatua luvan noutoon voi rauhassa keskittyä patruunoiden kaiveluun ja luottaa koiran taitoihin.


















Tilanne sai yllättävän käänteen; linnun putoamispaikan vierestä nousi nuori naaraskauris. Otus kuitenkin tyytyi vain katsomaan kaurista ja lähti tuomaan lintua, kauris ravasi rauhassa tiehensä.


















Vaikka linnut olivat pääasiassa pellolla, osa haki suojaa myös metsäsaarekkeista. Otus kävi tiedottamassa ja vei meidät seisonnalle keskelle tiheikköä.


















Jatko ei paljon selittelyjä kaipaa...


















Rakelkin sai useita hyviä riistatöitä. Yhden etenemisen jälkeen Rakel pysähtyikin seisomaan uudestaan kuono lähes jalkojen välissä. Pyy oli niin hyvin naulattu, että ohjaaja pystyi kävelemään koiran viereen ottamaan kuvan tilanteesta.




















Sorsajahtia merellä

Muuttavat sorsat ovat lihavia ja upeassa talvipuvussa. Nuorella metsästäjällä kävi hyvä tuuri ja tämä komea urossorsa päätyi hienon riistalaukauksen jälkeen Juhon saaliiksi.





























Hanhijahtia Hiidenmaalla

Arto Saarela kutsui meidät Salinommeen, Hiiumaalle hanhia kyttäämään. Matkalla hanhipelloille pysähdyimme katsomaan Arton hienoimman metsästystilanteen tapahtumapaikkaa.


















Tämä saksanhirvisonni päätyi Arton saaliiksi muutama viikko sitten, vielä trofee ei ole kerinnyt saamaan taustalevyä ja tuon kokoiset sarvet eivät mahdu kuvattavaksi kuin salin lattialle. Sarvet ovat reilusti kultamitalin arvoiset ja matkaavat aikanaan Baltian näyttelyyn.


















Sivutuotteena supikoirat

Metsästysseuramme alueella on supikoirakantaa rajoitettu loukuin ja haaskalta kyttäämällä, mutta aina vain niitä riittää ja riittää. Onneksi myös Otus on omistautunut asialle, se jaksaa vihata rotiaisia ja kantaa niitä saamaan viimeistä paukkuaan. Taitaa olla tänä vuonna jo kahdeksas Otuksen nappaama munarosvo.


















Kaurisjahdissa juniorin kanssa

Juho pääsi jälleen kaatamaan kauriin. Nyt saaliiksi saatu eläin nähtiin tornista ja sen lähestymistä seurattiin jännityksen vallassa, pitkään piti odottaa että kauris olisi riittävän lähellä ja sopivassa asennossa hyvän laukauksen ampumiseksi. Minuutit tuntuivat matelevan ja paikallaan oleminen puudutti, mutta välillä odottaminen palkitaan.


















Tottahan pyytömiehen täytyy myös osata käsitellä saaliinsa, oppia on haettu vuosien aikana muiden kaatamien eläinten kanssa ja nyt Juholta alkaa sujua suolistus ja nylkeminen lähes ilman aikuisten apua. Paljon on vielä opittavaakin, nuorelta vielä onnistuu tuollainen työasentokin.
























Hieno koeviikonloppu

Lokaluun alussa aloitimme koekauden useamman koiran voimin. Ja tulosta syntyi. Omppu seisoi tuloksen 66 pistettä AVO2, Paavali 77 pistettä AVO2 ja Orion 89 pistettä VOI1. Kuva Oravasaaren kokeesta, ylituomari Olli Punkari ja koetoimitsija Vesa Numminen miettivät miten koetta jatketaan.


















Honkahovin Puliremmin syksyinen korkeanpaikanleiri Kauhajoella

Voittajien on helppo hymyillä. Vuosi aikaisemmin teimme V-5 veikkauksen, missä jokainen osallistuja arvioi koirien tulevalla koekaudella saavuttamat pisteet. Voiton vei eräs jaloviinaan mieltynyt kanakoiramies. Toinen kilpailun kohde oli koiran korkein pistemäärä, minkä vei nimiinsä Orion tuloksella AVO1 84 pistettä.


















Mukana oli 10 kasvattiamme omistajineen. Lintuja oli hyvin ja kaikille koirille saatiin riistakosketuksia sopivasti. Hienointa oli R -pentueen viisi kuukautta vanhojen koirien onnistumiset linnuilla. Kaikille pennuille saatiin seisonta peltopyille tai fasaaneille. Iltaisin käytiin sorsastamassa tulvivan Kauhajoen rannalla.


















Sorsakoiraksi koko porukalle otettiin aina vain yksi koira muiden jäädessä lepäämään seuraavaa peltopäivää varten, tällä kertaa vuoro osui Paavalille.


















Seuramme järjesti perinteisen fasaanijahtiviikonlopun Kauhajoella. Ohjelmassa oli myöskin riistaillallinen Sanssin kartanossa. Seuramme jo kymmenen vuotta jatkunut jahtiperinne on koettu paikkakunnalla niin merkittäväksi tapahtumaksi, että myös Kauhajoen Kaupungin edustaja osallistui riistaillalliselle ja korosti puheessaan kanakoiraharrastuksen merkitystä pohjalaisen kulttuurin jakamisessa.


















Viisikuinen Rakel pääsi fasaaniseisontojen makuun. Ojanvarressa sillä on kana painettuna ja Antti lähestyy seisontaa asetta ladaten. Otus on vyötäröllä kiinni, mutta säestää pontevasti pennun seisontaa.


















Vihdoinkin alkoi koko metsästysvuoden paras aika!


Säidenhaltija pyllisteli meille, kelit olivat lämpöisiä ja aivan tuulettomia. Muutaman epäonnistumisen jälkeen Otus muuttui todella varovaiseksi, heti saatuaan vihin linnuista se veti käsijarrun päälle ja yritti saada pienestäkin hajusta kiinni. Se alkoi perkaamaan maajälkiä ja käytti jopa kuuloaan selvittääkseen lintujen sijainnin. Kun kova yritys tuotti toivotun lopputuloksen oli aika piehtaroida onnistumisen ilosta!














Otusta ei päästetty noutamaan Marian ampumaa teertä vaan tarjosimme Rakelille mahdollisuuden löytää ja noutaa koskematon saalis. Pentu sai hajun, seisoi, naaki, seisoi taas ja ampaisi sitten ottamaan linnun. Ylpeänä se toi saaliinsa näytille mutta ei aikonutkaan päästää sitä leuoistaan. Pitkän houkuttelun jälkeen asiasta päästiin yhteisymmärrykseen.
















Jos koko eränkäynti pitäisi kiteyttää yhteen kuvaan niin se olisi tämä.


















Tämä kuva on vuodelta 2006, Henni ja Antti meille niin rakkaissa maisemissa.


















Tässä sama paikka vuonna 2010.

Vietimme kankaan reunalla hiljaisen hetken. Metsästysalueellamme on parina viime vuotena kunnostettu ja rakennettu uusia metsäautoteitä ja nyt sitten alkavat varttuneemmat metsät olemaan kaikki hakattuja. Aika näyttää riittääkö näissä maisemissa metsälintuja pyydettäväksi asti.























Lopulta eräänä aamuna tuulee ja keli on kostea, Otus pääsee jälleen toimimaan niinkuin kanakoiran kuuluu.


















Kämppäoloissa syödään mitä kiinni saadaan, kuitenkin taitaisivat nämä eväät kelvata kuninkaallisillekin.
























Ampumakoetta ja supijahtia


Valmistautuminen loppusyksyyn jatkui Juhon ampumakokeella. Ennen koetta oli hetki aikaa juoksuttaa koiria ja niinkuin yleensä kun Otuksen päästää hakuun, nytkin alkoi tapahtua. Lyhyen ajohaukun jälkeen äänet kaislikossa hiljenivät. Kun aloimme miettimään mitä siellä tapahtuu, Otus tuli ylpeänä tämän vuoden kuudes supikoira suussaan.














Rakel haisteli kiinnostuneena uutta tuttavuutta. Vielä petoa piti lähestyä varoen, siemen luonnonsuojelutöihin varmaankin saatiin kylvettyä.


















Ampumakokeessa Juho ei paljon hermoillut. Kun on harjoitellut hyvin ja osaa ampua, ei kokeen suorittaminen olekkaan jännittämisen paikka. Taisikin vanhempia jännittää Juhonkin edestä!


















Juhon noutaessa peura/hirvikokeen todituksen, koetta suorittavat aikuiset metsästäjät sen sijaan saivat suorituspaineita. Heti Juhosta seuraava ampuja joutuikin ampumaan useamman sarjan ennen hyväksyttyä suoritusta.




















Fasaanikauden avaus Kotkassa

Tuttu remmi alkaa olla kohta jälleen koossa.




















Nyt ei ollakaan kuivaharjoittelemassa vaan tarkoitus on metsästää lehtokurppia ja fasaaneja.

Viikonloppu hujahti taas hyvässä seurassa ja mukavan tekemisen parissa aivan liian nopeasti.



























20.8


Hanhijahdissa viimevuodesta tutulla paikalla Tammisaaressa. Hanhia lensi satoja, tosin ilma oli tuulinen ja aurinkoinen ja linnut lensivät pääsääntöisesti korkealla. Yksi kolmen linnun parvi erehtyi tulemaan haulikon kantaman sisälle. Hyvässä myötätuulessa isosiipinen lintu lentää yllättävän lujaa ja ennakkoa saa olla "hevonen ja reki". Yksi merihanhi valittiin ja Otus pääsi töihin. Pintavirtaus kuljetti hanhea kokoajan ulommas, ja kun Otus oli ensin sotkeutunut kaaveiden ankkurinaruihin ja tuonut osan niistä rannalle, oli lintu jo sata metriä ulapalla.










Otuksen päästessä perille, lintu yllättäen sukelsi. Otus ui hetken ympyrää, ja paikannettuaan veden alla olevan linnun nappasi kiinni mistä sai. Lintu oli koko ajan hengissä ja pyristeli vastaan. Hyväkuntoisella seisojalla uintivoimaa on melkoisesti ja ote hanhen poskesta pitää rantaan saakka.















Viimeinen taistelu käytiin liukkaalla rantakalliolla.


















Illan hämärtyessä olimme jo laittaneet aseet pussiin ja odottelimme venekyytiä. Otus pyöri kivenkoloja tutkimassa kunnes päästi riemunkiljahduksen ja alkoi raapia musia syrjään, minkkihän se siellä. Siitä alkoi jäljitys kiven alta toiselle Otuksen ahdistaessa armottomasti kunnes kaikki pakoreitit oli käytetty.















Tällainen sieltä tuli, ole hyvä.


















10.8 2010


Kuukauden yhtämittaisen auringonpaisteen jälkeen kyyhkyjahdin avausaamuna satoi. Lento oli vaisu, näimme muutamia kyyhkysiä mutta laukaustakaan ei ammuttu.



















Iltapäivällä keli kuitenkin kirkastui ja kyyhkyjä näkyi runsaammin. Herne on kypsää ja tunnetusti kyyhkyt mieluiten ruokailevat hernepellossa. Kaikkien saaliiksi saatujen lintujen kuvut olivatkin täynnä herneitä.

Juhon takana näkyvän pelto piti keväällä kylvää herneelle, pelto oli kuitenkin liian pehmeä ja hernepelto jäi haaveeksi. Pellon ympäristössä oli 4 ruokintapaikkaa, mitkä kyllä vetivät kyyhkyjä puoleensa mutta valtaosa nähdyistä linnuista suuntasi kuitenkin oikeille hernepelloille.













Penikkakin otettiin mukaan. Passissaoloajan Rakel kyllä joutui nukkumaan autossa koska emme olleet varmoja osaisiko se olla paikallaan kuumissa tilanteissa.
Iltalennon hiipuessa Rakel pääsi pellolle ja sai noutaa elämänsä ensimmäistä lämmintä lintua.
Eipä haitanneet suun täyttävät irtohöyhenet vaan lisää olisi pitänyt saada!















Vesileiri 2010

Honkahovin vesileiri-10 yllätti kasvattajat suosiollaan. Paikalla oli parikymmentä henkilöä ja noin 15 koiraa. Viikonloppu hujahti varsin nopeasti vesi- ja jälkityöharjoituksissa, ampumaradalla sekä seurustelun ja saunomisen merkeissä.

















Aloitimme telttakylän rakentamisella, tosin säät olivat koko viikonlopun niin lämpimät etteivät kaikki nähneet tarpeelliseksi nukkua teltan suojissa, karuimmat kaverit näkivät jopa penkin riittäväksi suojaksi.

















Paikalle oli ilmaantunut myös oravia pongannut turisti, joka kuitenkin sopeutui lintukoiramiesten joukkoon aivan uskottavasti.


























R-pentujen "kasvattajatapaaminen". Uusimmat pennut ovat vielä turhan nuoria mihinkään vakavasti otettavaan treenaamiseen, kuitenkin paikalla oli yhtä vailla koko pentue.

















Yhteenkään valokuvaan emme onnistunet saamaan kerralla kaikkia osallistujia, tässä kuvassa ovat lauantain karsinnoista jatkoon selvinneet...

















Tosimies ei turhia jäpitä vaan luottaa koiraansa.

















Ja mikäpä on luottaessa, lähtee varmasti.

















Ja välillä muistaa vielä odottaa noutolupaakin.

















Pohjaton muta saattaa tuottaa kovaan rantaan tottuneelle nuorelle koiralle yllätyksen. Periksiantamaton omistaja näki myös tilaisuuden ihoa hoitavaan mutakylpyyn.

















Pikkupennuille tarjottiin reippaita vesileikkejä lämpimässä meressä.
















Kaikki eivät tyytyneet vain leikkiin, kuvassa 14 -viikkoisen Roccon tyylinäyte sorsan noudosta.

















Ratkoimme myös jäsentenvälisen sporting-mestaruuden, viime vuodeltahan taisi jäädä jotakin hampaankoloon kun ei kaikilla ollut muka matkassa parasta ratakalustoa tai jotakin. Vaikea ellei mahdoton oli kylläkin erottaa muutosta viimevuotiseen... Pisteitä ei laskettu eikä palkintoja jaettu, mutta eiköhän kaikille tullut selväksi kuka julisti itsensä mestariksi!
















Kesäpukkijahdissa

Kesäistä pukkijahtia on odotettu innolla heti viimekesäisen jahdin jälkeen. Ampumista on harjoiteltu pitkin vuotta ja ennen jahtiin lähtöä tarkastetaan vielä aseiden kohdistus. Pyrkimys on aina päästä ampumaan hyvältä tuelta, vapaalta kädeltä ammutuja heittolaukauksia Juhon ei kannata vielä harjoitella.
















Aina maasto ei ole mahdollista luonnollisen tuen hyödytämistä. Tänä vuonna meillä olikin mukana kokoontaitettava ampumatuki.
















Alkukesän helteet olivat saaneet heinän kasvamaan edellisvuotta pidemmäksi. Monesti ainoa havainto kauriista olikin silloin tällöin heinän seasta tähystämään noussut pää.

Kuvassa pellossa oleva kaurisnaaras näkyy poikkeuksellisesti kokonaan. Samassa pellossa nähtiin parhaimmillaan samalla hetkellä kaksi pukkia ja neljä naarasta, pukit kuitenkin osasivat pitää roppansa korkean heinikon piilossa.














Nuori kaurispukki ei vielä osannut käyttää maaston suojaa hyväkseen.




















Kuinka kaunis voikaan valkohäntäpeuran vasa olla. Valitettavasti tämän kuvan totuus on sieltä karummasta päästä, peuralehmä jäi auton yliajamaksi ja kuvassa on vielä syntymätön vasa.





















Voiko aurinkoista varhaiskevään aamua käyttää paremmin kuin seuraamalla luonnon heräämistä ja muuttolintujen palaamista pesimäpaikoilleen. Arvokasta pesimäaluetta suojelemme poistamalla variksia ja pienpetoja alueelta. Vappuna tosin koittaa pesimärauha myös munarosvoille.















Kobrasjahdissa Virossa.

Suomessa euroopanmajava metsästettiin aikanaan lähes sukupuuttoon ja tilalle istutettiin Pohjois-Amerikasta tuotua kanadanmajavaa. Nykyään euroopanmajavaa esiintyy lähinnä Kokemäenjoen alueella, muualla Suomessa majavat ovat pääsääntöisesti kanadanmajavia.

Virossa kobraksia eli euroopanmajavia on todella runsaasti. Lehtimetsät, lukuisat joet ja leveät pelto-ojat sekä vähäinen arvo riistaeläimenä ovat antaneet kantojen kehittyä rauhassa.

Metsästys tapahtuu pääasiassa pelto-ojien varresta, suuret joet ovat keväällä runsasvetisiä ja eläimet vaikeasti tavoitettavissa. Antti ja Juho saivat kuitenkin mahdollisuuden päästä jahtiin joelle. Antti ja Juho laskivat veneellä, tai itseasiassa kiikkerällä jollalla, myötävirtaan noin neljän kilometrin matkan. Kobraksia näkyi todella paljon, joen rannat olivat lähes koko matkan täynnä syönnöksiä. Juho yritti parhaansa mukaan ohjailla jollaa vuolaassa virrassa ja Antti istui edessä herroiksi.

Jahtitilanteessa kameran ja aseen vuorottelu on hankalaa, kuvassa näkyvä eläin on juuri ammuttu.









Kobrakset eivät heti käsittäneet lähestyvää venettä uhaksi ja pääsimme jopa viiden metrin päähän ennenkuin ne sukelsivat. Pyrimme tietenkin siihet että ammutut majavat saataisiin talteen ja jätimmekin uivat eläimet rauhaan. Lähietäisyydeltä heiluvasta veneestä ammuttaessa haulikko on paras vaihtoehto, kivääri oli mukana jos ampumaetäisyys olisi ollut pidempi.


Kobras painaa reilusti toistakymmentä kiloa, ja Juho joutuu tosissaan nostamaan saalista veneestä.










Kobraksella on luonnollisesti kaikki samat luut ja lihakset kuin muillakin nisäkkäillä. Vedessä elävänä niiden malli ja muoto poikkeavat kuitenkin huomattavasti maalla elävistä nisäkkäistä. Hampaat ovat kunnioitusta herättävät, alahampaan pituus juurineen on noin kymmenen senttiä. Ei ihme, että majava norsun lisäksi ainoana eläimenä pystyy kaatamaan täysikasvuisen puun.














Samalla reissulla kuvasimme myös suuria muuttohanhiparvia, isoja kauriskarjoja sekä paljon muita eläimiä. Tämä kattohaikara sattui Juhon tähtäimeen puolivahingossa ja olikin ajoitukseltaan loistava, syntyiväthän R-pennut vain muutaman päivän kuvan ottamisen jälkeen!














Pääsiäisenä aloitimme variskauden. Sumuinen sää ei ollut paras mahdollinen, varikset kyllä raakkuivat mutta liikehtivät laiskasti. Joitakin muuttovariksia alueella jo pyöri, suuret varisparvet odottavat vielä Viron puolella.

Yhtäkkiä usvan keskeltä alkoi lähestyä suuri möykky, hetken kuluttua sen pystyi jo tunnistamaan linnuksi. Hämmästys oli melkoinen, sen verran harvinainen näky merikotka on huuhkajamme kimpussa.


















Kotka teki muutaman syöksyn huuhkajan päällä ja tuntui olevan hyvinkin kiinnostunut Otuksen päällä olevasta väriliivistä. Aikansa syöksyiltyään kotka lensi pois, jahtimiehiä se ei huomannut tai ei ainakaan reagoinut mitenkään.


















Otus oli kovasti tohkeissaan. Kun kysyimme mitä sillä on mielessään, se vei meidät tomerasti kevään ensimmäisen lehtokurpan seisonnalle. Eipä käy kateeksi kurppien olosuhteita, pälvet ovat vielä harvassa ja kelit kylmiä.


















Kevään korvalla myös supikoirat lähtevät liikkelle ja silloin me iskemme. Alkuyöstä lähetimme Otuksen hakuun paikalta jossa tiesimme supien kulkevan ravinnonhaussa ja heti alkoi tapahtua: koira löysi jäljen ja häipyi pimeään, josta alkoi kuulua ajohaukku. Kohta kuului supin rähähdys ja sitten tuli hiljaista. Pienen odottelun jälkeen Otus toi saaliinsa näytille. Supi oli vielä hengissä ja sille tarjoiltiin asiaankuuluva haulipanos.













Usein supit kulkevat pareittain ja nyt saimmekin molemmat saaliksi.


















Helmikuun viimeisenä päivänä yritimme vielä saada rusakkokantaa pienemmäksi ennen kauden päättymistä. Antti ja Juho ovat valinneet passipaikan ympäristöä korkeammalta, jolloin rusakon on vaikeampi havaita metsästäjiä ja tietenkin turvallisuus paranee ylhäältä ammuttaessa.















Pehmeässä lumessa rusakko tuli hidasta loikkaa passimiesten eteen havaitsematta parivaljakkoa lumikasan päältä.

Pehmeä lumi sai pitkäkorvat haluttomiksi tottelemaan ajoketjua, kahdesti saalis karkasi ketjun välistä takamaastoon ja vasta kolmas veto samalle alueelle toi tulosta. Turvallisuussyistä ajoketjussa ei ollut aseita ja saman eläimen jälkien kahlaaminen moneen kertaan vei ajomiehiltä tehokkaasti mehut. Kaadolla todettiinkin yksimielisesti saaliin olevan varsinainen työvoitto.









Rusakon vetäminen tien laitaan ei heti kuulosta kovin ihmeelliseltä tempulta. Mutta kun lunta on puolireiteen ja rusakko painaa neljänneksen jahtimiehen painosta ja haulikko melkein yhtä paljon, saa Juho ponnistella tosissaan.















Tarkoitus oli että Juho pääsisi kaatamaan rusakon, mutta riista ei aina käyttäydy niinkuin ihmiset toivovat. Rusakko tuli kyllä syvässä lumessa rauhallisesti, mutta osasi valita suojaisen painanteen johon Juho ei yltänyt näkemään.















Vaikka kaatoa Juholle ei tässä jahdissa tullut, se ei estä harjoittelemaan saaliin suolistusta.

Lyhytjalkainen koira ei päässyt lumihangessa eteenpäin käytännössä ollenkaan ja kaikki ajot jouduttiin tekemään miesajona. Femma on tietenkin heti paikalla kun tarjolla saattaisi olla jotain syötävää, ja hyvin rusakon sydän, maksa ja keuhkot kelpasivatkin.














Jälleen sikajahdissa mutta vaihteeksi muita riistakuvia

Reissunpäällä törmää välillä hauskoihin yllätyksiin ja kerrankin sattui pokkari olemaan käsillä. Nurmkanat eli kotoisemmin peltopyyt olivat keksineet puuvajassa säilytetyt viljat ja siirtyneet helpommille ruokamaille.


















Pehmeässä lumessa on hyvätkin puolensa, kauriit onnistuivat helposti kaivamaan maahan pudonneita omenoita vanhan kolhoosin pihapiirissä.



















Villisikajahtia Virossa.

Etelä-Virossa lunta on satanut tänä talvena poikkeuksellisen paljon, parhaissa paikoissa lunta on reilusti yli polven. Se ei kuitenkaan estänyt villisikojen ajojahtia. Ajo toteutettiin etsimällä jälkien perusteella metsäsaareke, missä siat päivisin lepäilevät. Metsäsaareke passitettiin joka puolelta ja sikalauman jäljille lähti muutama ajomies ja puolenkymmentä koiraa. Koirat poikkesivat aikaisemmilla matkoilla Virossa nähdyistä sikakoirista luonteensa puolesta, nämä olivat ystävällisiä ihmisiä kohtaan ja muutenkin tuntuivat olevan osa jahtiporukkaa. Siat sen sijaan saivat kyytiä ja useita hienoja ajoja kuultiin kuulaassa talvisäässä.











Suomalaisia jahtimiehiä oli matkassa kahdeksan, ja meidät sijoitettiin passeihin sikojen kulkureittien varteen. Kuvassa näkyvältä paikalta jahtipäällikkö on vuosien mittaan ampunut kymmeniä villisikoja. Ampumasektorit vaihtelivat 20 - 100 metrin välillä, mikä teki aseen valinnan vaikeaksi. Niinpä lähes kaikilla suomalaisilla oli passissa mukanaan kivääri ja haulikko virolaisten jahti-isäntien käyttäessä lähes ainoastaan haulikkoa.

Ilmeisesti runsas lumipeite sai kuitenkin siat muuttamaan reittejään ja "varmoilta paikoilta" ei sikoja nähty. Siat jäivät kiertämään tiheikköjä jolloin koiramiehet saivat tilaisuuksia ja ampuivatkin valtaosan saaliiksi saaduista 11 siasta.










Iltaisin osa porukasta kyttäsi sikoja passitornista. Torni oli erittäin hyvin sijoitettu ja kaikki tornissa olleet jahtimiehet pääsivät ainakin näkemään sian. Kuvassa yli satakiloinen tornista ammuttu emis.