Kuvia vuodelta 2009

Pohjoismaiden Voittaja 2009
Honkahovin Orion



















Korpilahden kuraisilla pelloilla

Mika on koko kesän hoitanut fasaanejaan kuin kipeää polvea ja saanutkin tarhallisen erinomaisessa kunnossa olevia lintuja. Nyt oli tullut aika vapauttaa linnut ja harjoitella koirien kanssa. Pikan tyylinäyte kynnöspellon laidassa.
Linnut jätimme vapauteen ja Mika ruokkii niitä talven aikana maastoon.
















Kennelin puliremmi Pirkanmaan maisemissa

Hilpeä seurueemme tapasi jälleen tutuissa merkeissä. Tällä kertaa olimme Juhan vieraina koko viikonlopun.

















Aina eivät Otuksenkaan jarrut pidä...

















Saalis ei ole tärkeintä metsästyksessä, hyvän porukan kanssa on kiva käydä jahdissa vaikka sorsat ovat muuttaneet etelään jo kuukausi sitten. Sorsastuksen voi myös yhdistää hyötyliikuntaan eli sorsapassiin voi myös mennä jalkaisinkin...



















Treeniä syyspäivän ratoksi

Omppu on löytänyt linnut.

















Jarni kävelee rauhassa seisonnalle.

















Käskyllä lähtee, ja kun tarkkaan katsoo niin linnut erottuvat kuvan oikeassa reunassa.

















Omppu pysäytti supin ja Leijonakuningas liittyi seuraksi rotiaisen kesyttämissessioon, jonka lopputuloksesta ei liene epäselvyyttä. Kuva valitettavasti edustaa taattua kännykkälaatua.


















Villen luona viikonlopun vietossa

Halloween on amerikkalaista hapatusta eikä ole oikein lyönyt itseään läpi meidän perheessämme. Niinpä matkasimme puukot vyöllä Lapualle rehtoorin lakioille tavoitteena saada Juholle maharollisuus purottaa fasaani.















Linnut olivat luonnossa syntyneitä ja varovaisempia kuin tarhalinnut. Otuksen eteneminen on kuitenkin niin räväkkä, että lintu joutuu tosissaan laittamaan siipeä toisen eteen päästäkseen alta pois!















Rehtori seuraa tiukasti pojan oppituntia...

















Otus seisoo, nyt on hyvä tilaisuus turvalliseen laukaukseen ja esteettömän näkyvyyden ansiosta kokemattomallekin metsästäjälle hyvää aikaa tehdä päätös.

















Kana! Älä vaan ammu, antaa sen mennä!
Vaikka koitimme saada Juholle ensimmäistä fasaaninpudotusta, tähtäimessä olivat ainoastaan kukot. Kanat halusimme säästää tulevia lintuvuosia varten.


















Perheen kanssa Etelä-Virossa viettämässä syyslomaa

Lomalla yhdistimme onnistuneesti metsästyksen, shoppailun, rennon yhdessäolon sekä lepäämisen.

Jahdissa kävimme aamuin illoin ja kauriita kyttäsimme passitornissa tai kiertelemällä hiipien pellonreunoja pitkin. Kuvassa Antti lähestyy heinäpaalien suojassa kaurisemää ja kahta vasaa. Aamun pakkanen teki heinikosta kahisevaa ja ääni kantautui ainakin hiipijän mielestä naapuripitäjään asti. Kauriit eivät nähneet lähestyvää metsästäjää, mutta kuulivat jäätyneen heinikon aiheuttamat äänet. Lähestymistä helpotti kuitenkin kauempaa samasta suunnasta kuulunut supikoirien keskinäinen tappelunrähinä, mikä sai emän epäilemään lähestyjäksi vaaratonta supia.




Usein Virossa liikkuessamme ollemme ihmetelleet kettujen suurta määrää. Ajaessamme maan halki olemme parhaimpina öinä nähneet useita kymmeniä kettuja tien varressa. Tälläkin matkalla näimme useita kettuja, sekä muutaman jahdin aikana pellossa. Ketut ovat kauriskanan kehitykselle melkoinen riesa. Syntyessään kauriinvasa ei ole juuri kissaa isompi, ja se on helppo suupala ketulle. Toisaalta enimmillään oli samalla pellolla 17 kaurista, olosuhteet ovat niin suotuisat että kanta kestää myös kettujen syömien vasojen aiheuttaman tappion.










Syksyinen hanhien muuttoreitti kulkee Suomenlahden rantaa pitkin. Iso osa hanhista oikaisee kuitenkin Viron poikki. Vaikka hanhia emme tällä reissulla jahdanneet, ihailimme kuitenkin metsähanhien kurinalaisia auroja ja toisaalla tundrahanhien vähintäänkin epämääräisiltä näyttäviä "muuttoporukoita". Riistaa kuvasimme aamuhämärissä ja kaikki kuvat ovat valon vähyyden vuoksi epäteräviä, kuten myös kuvan lentoon lähtevä tundrahanhiparvi.














Hanhia, kauriita ja peltopyitä

Hanhien muutto oli hyvässä vauhdissa ja Virossa olevat jahtikumppanit soittivat hanhia olevan tuhatmäärin. Niinpä lähdimme Haapsaluun tavoitteena saada Otukselle noutotilanteita sekä itse nauttia jännittävistä hetkistä hanhien tehdessä laskua passipaikan ympärillä. Syysmuutto kuitenkin pysähtyi rajujen sateiden ja tuulien saapuessa etelän suunnasta.

Muutamia hanhiparvia alueelle kuitenkin tuli ja joitakin tilanteita saimme aikaiseksi.











Vettä satoi kaatamalla useita päiviä peräkkäin ja kaikki pellot ja ojat tulvivat vettä. Hanhet tippuivat tietenkin vuolaana virtaavan valtaojan toiselle puolelle ja Otus joutui noutamaan lähes kaikki linnut uimareissun kera.

















Hanhia ei kuitenkaan ollut niin paljon kuin toivoimme, joten muutimme suunnitelmia ja matkasimme Etelä-Viroon kaurisjahtiin. Kuvan kauriit on ammuttu kiväärillä, Virossa kaurista saa ampua myös haulikolla, haulikoko pitää kuitenkin olla yli 6 mm.

















Meille oli kaikki kauriit luvallisia, kuitenkin pyrimme valitsemaan kaurispukkeja. Naaraat olivat 2-4 kauriin laumoissa, kuulemma kuukauden kuluttua laumojen koko on noin 15-20 kaurista. Tällaisesta laumasta valitsimme nuoren naaraan ja jätimme lauman johtajat eli tuottavimmat kauriit rauhaan.

















Heti Virosta paluun jälkeen oli vuorossa peltopyyjahti. Tuuli puhalsi 20 metriä sekunnissa ja vettä satoi kaatamalla. Jahtisää oli mikä oli, erityisen hienon päivästä teki kun kanakoirajahdissa ensimmäistä kertaa mukana olleet metsästäjät pääsivät tiputtamaan lintuja Otuksen riistatöistä.
















Lapuan maisemissa

Pop on ottanut tiukan seisonnan fasaanille ojanvarressa.

















Räväkän noston jälkeen nuori koira malttaa katsoa rauhassa kun isäntä ampuu ilmaan. Kukko näkyy ampujan oikealla puolella.

















Paavali seisoo niin kireästi että häntäkin on mutkalla.

















Vaikka näyttelytuomarit eivät ole osanneet arvostaa valkopohjaista Paavalia, niin junkkarin jalostuskatselmuksessa asia korjaantui. Paavali sai laatumaininnan Erinomainen ja osallistui rodun parhaan uroksen valintaan.

















Leijonakuningas ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, kun olimme kaukana koirasta ja käveleminen seisonnalle kesti pitkään, alkoi Leijonakuningas jo pyörittää korviaan ja puuhata tiedotukselle lähtöä.















Avanssissa tulee fasaanille kuumat paikat.

















Porukkamme velikulta on aina yhtä hyväntuulinen ja kuvassa näyttää siltä kuin koiraakin naurattaisi. Risto on myös laajalti tunnettu ällistyttävästä osumatarkkuudestaan haulikolla ja tälläkään reissulla eivät pudotusprosentit heitelleet.

















Jarnin koiran vuoro.

















Omppu pysähtyy nätisti ojaan ja tarjoaa isännälle loistavan mahdollisuuden pudottaa lintu, emme kuitenkaan olleet liikkeellä tappamistarkoituksessa ja Jarni ampuu ilmaan.

















Hartaasti odotettu metsälintukauden avaus

Metsälinnustus aloitettiin kotikentällä Ilomantsissa. Viime syksynä alueelle jäi varsin vaatimaton lintukanta ja jännityksellä odotimme miltä tämä vuosi näyttää. Pettymys oli suuri muutaman metsästyspäivän jälkeen. Lintuja oli edellisvuoden tapaan varsin vähän, pieni toivo tulevaisuudesta heräsi kuitenkin muutaman löydetyn poikueen myötä. Lintuja ammuimme hyvin säästeliäästi ja kuvassa näkyvä Myrkyn riistatyöstä ammuttu koppelo oli ainoa pudotettu naaraslintu. Huonokin kanta kestää muutaman uroslinnun poistamisen, mutta naaraat ovat kannan kehitykselle korvaamattomia.











Metsä antaa satoaan runsain mitoin, kanttarelleja ja suppilovahveroita oli niin paljon ettemme voineet edes kaikkia poimia. Koirat auliisti auttoivat poimimattajättämispäätöksen tekemisessä lysähtämällä keskelle parasta mätästä maahan -käskyn kuultuaan. Ja tietenkin hetken maattuaan alkoivat piehtaroida liivin kutittaessa märkää karvaa.












Aurinkoiset aamut houkuttelivat meidät suolle teerien syyssoidinta seuraamaan. Kukkojen pelinpito aivan piilokojumme edustalla on yksi suurimmista elämyksistä joka syksy ja aniharvoin ammumme hyvänäkään lintuvuonna tämän näytelmän sankareita.

Nyt syyssoitimen seuraamisessa oli haikea sivumaku, kukkoporukka oli pienentynyt selvästi aikaisemmista vuosista ja seurattavaa oli paljon vähemmän. Teeret olisivat olleet helposti ammuttavissa, mutta nyt se mahdollisuus ei käynyt edes mielessä.








Päivän päätteksi verrytellään suojuoksussa kiristyneitä lihaksia leikin avulla. Otuksen kaverina on tällä reissulla Myrkky, jonka Juha lainasi meille jahtiin, ja nyt koitamme keksiä miten meidän ei tarvitsisi Myrkkyä palauttaa...

















Syyskuun alussa hilpeä seurueemme kokoontui jälleen
perinteeksi muodostuneeseen fasaanikauden aloitukseen.

Paavalin valkoinen väri erottui peltomaisemassa pitkälle ja nauroimmekin väriliivin olevan ruska-ajan maastokuvio.

















Pitkään aikaan ei ole pellolle päästykään, mutta hyvin Otus vielä muistaa miten peltolintuja käsitellään. Ensimmäistä kertaa myös Juho on metsästäjänä mukana fasaanijahdissa, ja Antin kanssa jahtimiehet lähestyvät seisovaa koiraa.

















Ennen etenemislupaa koiralle Juhon kanssa kerrataan turvallinen asekäsittely ja sallitut ampumasuunnat. Juhoa taisi jännittää aika paljon koiran edetessä ja fasaanin noustessa siivilleen keskeltä avointa peltoa. Fasaani kääntyy kuitenkin suoraan katselijoita kohti ja säilyttää reittivalintansa ansiosta henkensä.














Pelloilla vietetyn päivän päätteeksi kävimme iltalennoilla katsomassa josko sorsia lentäisi. Rikun ensimmäisenä iltana ampuma heinuri jäi ainokaiseksi saaliiksi, ja tuomittiin yhteisen hyvän nimissä vesityölinnuksi koko porukalle. Nuoret ja vähän vanhemmatkin koirat saivat vuorollaan näyttää kesän harjoittelun tuloksia. Sorsalle kertyi toistakymmentä viimeistä matkaa, eikä edes höyhenpeite kärsinyt. Kuvassa Poppanan tyylinäyte.













Myrkkyä kutittaa valuva vesi ja sen tekisi mieli kovasti ravistella.

















Otus jäljittää ojassa juoksevaa lintua ja purkaa seisonnan monta kertaa. Anttikin saa liikuntaa ja juoksee Otuksen perässä seurueen ainoa tukka hulmuten. Viimein lintu on piikissä.

















Eipä tarvinnut juosta enään, nyt linnun on pakko ottaa siivet alleen.

















Parivaljakon vetovastuu vaihtuu, nyt on Otuksen vuoro katsella kun isäntä hoitaa osuutensa.

















Riistapeltojen kasvusto on niin pitkää, että suurimman osan ajasta koirat ovat näkymättömissä. Kun kahina loppuu, voi päätellä koiran seisovan. Myrkky tuli linnun kanssa ottamaan kehut hienosta riistatyöstä ja noudosta.

















Ompulla on seisonta peltopyille ja se tekeekin hienon riistatyön. Pudotuslupaa pyille ei kuitenkaan ole, joten katselemme ihaillen pyiden lentoa.

















Tällä kertaa lintu ei juokse ja Otuksen seisonalle voi kävellä rauhallisesti.

















Fasaani näkyy suoraan piippulinjalla

















Juhon matkaa taitavaksi metsästäjäksi seuraavat muutkin mielenkiinnolla.
Tässä ovat käynnissä Erätulilla -ohjelman kuvaukset, mutta muitakin projekteja on käynnissä ja aika näyttää mitä niistä vielä syntyykään.

















20.8
Lomakauden aloitimme hanhijahdilla Tammisaaren edustalla. Jahti tapahtui pienillä luodoilla, joiden ympäristöön hanhet saapuivat lepäämään ruokailtuaan pelloilla. Aivan aluksi hanhien epäluuloa hälventämään luodoille ja ympäröivään veteen asetettiin runsaasti houkutuskuvia.
















Luodoille oli rakennettu luonnonmateriaalista ja naamioverkoista ampumasuojia. Yhdellä luodolla oli käytössä kuvassa näkyvät "piilohärvelit". Härvelit maastoutuivat todella hyvin avoimelle kallioluodolle ja useat linnut menivät aivan vierestä ohi huomaamatta mitään epäilyttävää. Härveli on tarkoitettu yhdelle metsästäjälle, Otus tottelevaisena koirana sopeutui kuitenkin hyvin ahtaaseen tilaan. Kuvassa etuseinää on avattu hieman, muuten Antti ja Otus eivät näkyisi kuvassa.
















Etukäteen oli sovittu kuka toimii tulenjohtajana ja käskee milloin härvelin seinät avataan. Seinät ovat jousikuormitteiset ja avautuvat nopeasti laukaisunarusta vetämällä. Ehdottoman tärkeää härvelin avaamisessa on, että linnut ovat hyvällä ampumaetäisyydellä avattaessa, koska avaamista aiheutuva liike on raju ja linnut tekevät nopean väistöliikkeen. Tässä lavastetussa kuvassa näkyy miten piilohärveli aukeaa ja mahdollistaa esteettömät laukaukset.















Otus oli lähetetty noutoon mutta sitä ei alkanut kuulua takaisin. Antti nousi katsomaan mikä koiraa viivyttää ja totesi Otuksen yrittävän päästä merestä ylös liukasta kalliota pitkin hanhi suussaan. Otus yritti ja yritti mutta ei päästänyt linnusta irti vaikka valui aina takaisin veteen. Lopulta koira onnistui ja kantoi suuren merihanhen Antille.
















Venekyytiä odottaessa oli aikaa keskustella jahdin onnistumisesta. Vaikka Otus oli varmuudella tyytyväinen jahtiin, taitaa se kuitenkin kysellä miksei ammuttujen laukausten ja hanhien määrä ole yhtä suuri...


Hanhijahti ulkoluodoilla oli kaikille kolmelle ensimmäinen kerta, niin onnistunut se kuitenkin oli että vuoden päästä jahti pitää uusia.


















Heti hanhijahdin jälkeen lähdimme sorsajahtiin Hiidenmaalle. Otus oli ilmoitettu Tallinnassa järjestettävään Baltic Winner -näyttelyyn, ja poikkesimme matkalla pokkaamassa Otukselle BALTW-09 -tittelin ja Eestin muotovalion arvon. Kunnon monikäyttökoira on aina valmis hommaan kuin hommaan!
















Hiidenmaalla ei Otukselle ollut punaisia mattoja, vaan raakaa työtä korkeissa kaislikoissa.
Sehän Otukselle sopi kuin nenä päähän ja innolla se sorsia noutikin. Sorsia lenteli mukavasti ja vaikka kirkkaat kelit saivat linnut lentämään korkealla, niin aina joku porukka tuli hyvälle hollille.

















Arto ja Roosa nauttivat auringon viimeisistä säteistä iltalentoa odotellessaan.



















Hyvä esimerkki varmasti kuolleena pudonneesta linnusta. Ammuttaessa sorsa tippui aivan rennon näköisesti, kuitenkaan lintua ei löytynyt putoamispaikalta. Pitkän jäljityksen päätteeksi Otus toi hengissä olevan linnun talteen. Koirattomalta metsästäjältä tai huonosti noutavalta koiralta lintu olisi varmuudella jäänyt haavoittuneena maastoon.



















Kesälomalla vietimme viikon Etelä-Saksassa. Tutustuimme tietenkin paikallisiin nähtävyyksiin ja kävelimme Alpeilla niinkuin asiaan kuuluu. Suurinta mielenkiintoa aikuisissa herättivät kuitenkin riistatarhat, joissa kasvatettiin mm. strutseja ja saksanhirviä.















Saksan Legolandiassa kamera hakeutui aivan kuin itsestään tähän hauskaan pariskuntaan.



















Tässä osa porukastamme, kun tapasimme heinäkuun "helteillä" vesityöleirin merkeissä. Työleiristä ei kuitenkaan ollut kyse, vaan harjoittelimme vesilintujen noutoa ja osallistuimme vesityökokeeseen.


















No mene nyt sitten kun noin kova into on sorsaa noutamaan.



















Anttia naurattaa kun Riston koira noutaa huudon kanssa linnun ennätysajassa. Puolet matkasta koira taisi kyllä juosta vetten päällä, niin lujaa se lähti.



















Uimahyppykilpailu?
Leijonakuningas tempaisee pommilla monta metriä rannasta, lintukin täytyy heittää vastarannan puolelta jottei koira hyppää sen yli.
















Ja se on siinä ja siinä ettei lintua tarvitse ankkuroida hyökyaallon varalta.



















Pikka noutaa kieli poskessa, Annekin taitaa luottaa koiransa noutoon koska on jättänyt uimapuvun kotiin.



















Omppu pomppu pomppasi niin ettei kamerakaan kerinnyt mukaan, mutta yhtä vauhdikkaasti tuli lintukin Jarnille.



















Pop -lentävä hollantilainen taitaa viedä pituushyppykisan voiton.



















Näyttävät hypyt ovat varsinainen yleisolaji, mutta tosiasiassa turhia ja saattaapa käydä kipeästikin jos veden alla on roinaa. Ei näiden koirien vesitöitä kuitenkaan voi nauramatta katsoa, koko touhun nimi pitäisi muuttaa vesikivaksi!



















Välillä harjoiteltiin kiekkojen rikkomista. Sportting-rata on tehty kehittämään erityisesti metsästyksessä tarvittavaa ampumataitoa. Kierroksessa ammutaan viideltä paikalta yhteensä 55 eri suunnista lentävää kiekkoa, jokaisella ampumapaikalla ampumasektorit ja kiekon lentokulmat ovat erilaiset. Yhteisesti todettiin että kuvassa näkyvän jupen ampuminen ei ole kanakoiramiehille helppoa.
















Ilmeisesti tulevaisuudessa pitää järjestää jäsentenväliset sportting-radalla, ampujien joukosta kuuluikin mutinaa revanssista ja jostain mystisistä kotona olevista kunnon haulikoista.



















Olettekos ennen nähneet beaglea joka hyppää noutokapulan perässä mereen?



















Eikä Femma pelkästään hyppää, vaan ui hakemaan kapulan.



















Tästä syksyllä sorsajahtiin!



















Valgan näyttelyssä Anne ja Julia ovat muikeina hienosti sujuneen päivän jälkeen.
Julialla on käsissään tuore valio
FIN&EE MVA Honkahovin Lysti
ja Annella juniorivalio
EE JMVA EEJV-09 Honkahovin Pikka.



















Kesälläkään ei heittäydytä täysin toimettomiksi, Otus pääsee etsimään pakastelintuja kaislikosta.



















Välillä pidetään vain hauskaa lämpimissä vesissä.



















Jälleen kerran tuli todistettua että nuorten käsissä ja käpälissä on tulevaisuus. Julian esittämänä Otus nousi seisojakerhon päänäyttelyssä käyttöluokan voittoon.



















Juhon ensimmäinen metsäkauris!

Kaurispukkijahti alkaa kesäkuun alussa. Antti ja Juho kävivätkin tutustumassa uudenlaisiin jahtimaisemiin. Kauriita alueella oli runsaasti ja niitä nähtiin päivittäin useita, mutta jälleen lähes kaikki nähdyt kauriit olivat naaraita. Sateisena iltana jahtimiehiä kuitenkin onnisti. Ensimmäinen kauris oli korkeassa heinikossa ja Juhon pituus ei riittänyt ampumiseen joten kaatolaukausen ampuminen jäi Antille.

Myöhemmin pitkällä pellossa nähtiin kaurispukki ja nyt oli Juhon vuoro. Parinsadan metrin hiipisen jälkeen kauris saatiin tähtäimeen, eläin oli kuitenkin väärässä asennossa perä suoraan metsästäjiä kohti. Noin kymmenen minuutin odottamisen jälkeen kauris kääntyi, ja Juho pääsi ampumaan. Kun metsästäjä on saman pituinen kuin ase, ilman tukea ampuminen ei onnistu. Antti joutuikin menemään polvilleen niin että Juho sai tuen olkapäästä. Laukaus oli kuitenkin hyvä ja Juhon ensimmäinen kauris päätyi saaliiksi.














Eestin voittajanäyttelyssä Pikka ja Mika vauhdissa kohti EEJV-09 -titteliä. Mikalle kehäkokemus oli aivan ensimmäinen ja taisi isäntää hiukan jännittää.



















Jokaisen 15 vuotta täyttävän tytön toivelahja!
Kummivanhemmat toivat Julialle lahjaksi ikioman haulikon, tietenkin rinnakkaispiippuisen ja siron aseen, jonka perä lyhennetään sopivan mittaiseksi.























Kuka ymmärtämätön väittikään kanakoiraharrastuksen olevan stressilaji? Rentouttavampaa vapaapäivän puuhaa kuin leppoisa rupattelu seisonnalle kävellessä on vaikea keksiä. Kuvassa Pirpana, Aki ja Antti.



















Pesärosvojahtia ja seuran kevättalkoita


Ennen talkoita ehdimme käydä katsomassa onko rannalle ilmestynyt tuoreita supinjälkiä. Hetken haettuaan Otus nosti kuononsa tuuleen ja hävisi kaislikkoon. Kaislikosta alkoi kuulua julmettu rähäkkä ison supin laittaessa Otukselle kampoihin. Kun pääsimme paikalle saappaat täynnä vettä rämmittyämme upottavassa liejussa, oli supikoira jo tapporavistuksen kohteena.















Otuksella on tiukka ilme, tätä ei enään lasketa karkuun.


















Saalis on viimeistelty haulipanoksella ja Otus kantaa sen talteen.


















Varikset härnäävät mielellään koiraa. Tämä harmaatakki lenteli Otuksen ympärillä, ja kun Otus vihellettiin luokse niin varis laskikin särkälle raakkumaan koiran perään. Antti päätti kokeilla miten pitkälle variksen itsevarmuus riittää. Varis istuu ryhdikkäänä kuvan oikeassa reunassa.
















Varis raakkuu yhäkin varmana itsestään.


















Itsevarmuuskaan ei aina riitä.


















Otuksen vuoro tehdä oma osuutensa.


















Pyrimme aina käyttämään kaiken saaliin mahdollisimman tarkkaan hyödyksi. Keväiset varikset päätyvät pakastimeen ja kesällä niillä harjoitellaan nuorempien koirien kanssa noutoja ja vesitöitä.


















Etelä-Suomen erämessujen riistapihalle oli koottu riistaorganisaatioiden esittelypisteet. Esittelyssä oli riistaviranomaisten normaalitoiminnan lisäksi SRVA eli suurriistavirka-apu.


















Helsingin Kaupunki esitteli messuilla kaninpyytiin käytettyjä menetelmiä sekä pyyntivälineitä. Paikalle oli rakennettu kanien pesäluolasto, jossa elävät metsästyshillerit jahtasivat kaneja yleisön edessä. Kaneja ei tietenkään putkistossa ollut, vaan saaliin virkaa toimittivat kissanruokanappulat.
















Hillerit olivat kiistatta koko messujen suosituin kohde. Kovin usein ei tarjoudu tilaisuutta koskea elävään hilleriin, eikä edes näätäeläimen voimakas ominaishaju karkoittanut uteliaita. Esittelyvuorossa oleva Putte ottaa rennosti; hilleri roikkuu puoliunisena ihmisten silitettävänä.


















Lämmin ja aurinkoinen aamu sai koko perheen lähtemään varisjahtiin. Muuttolintuja oli paljon liikkeellä ja kyttäyspaikan edessä oleva lahti oli ajoittain täynnä hanhia ja sorsia. Varikset eivät kuitenkaan olleet ihan niin vihaisia huuhkajalle kuin me odotimme, niiden into vihata huuhkajaa kasvaa huippuunsa pesinnän alkaessa.


Sopivaa haulikkoa emme vielä ole Juholle löytäneet eli varikset pitää ampua piekkarilla oksalle.













Otuskin osaa istua hiljaa piilossa ja kuulostella lentoa, pian siitä kehittyy Lotun veroinen variskoira.


















Sieltähän taas varis jo saapuukin.


















Muutaman syöksyn jälkeen tulee hyvä ampumapaikka ja varis putoaa kuolleena.


















Oleppa hyvä, noudin ampumasi variksen.


















Ota nyt!


















Haloo! Mulla on sulle varis!


















Enkö istunut tarpeeksi lähelle vai onks mulla väärä ilme?


















Yritä nyt, kyllä sä yletyt.


















On noi ihmiset hitaita!


















Kun välillä oli hiljaisempia hetkiä niin menimme rantaan kiikaroimaan hanhia ja sorsia. Tietenkin juuri silloin lensi kokonainen parvi variksia huuhkajan ympärille raakkumaan, ja huomaamattomana lähestyminen oli mahdotonta. Mutta niin sokeita raivossaan voivat variksetkin olla että suoraan alle kävelemällä yksi tästäkin tilanteesta tuli ammutuksi.














Varikset eivät ole ainoita munarosvoja sorsien pesillä, ehkä jokin poikue pelastui tässäkin.


















Fasaaninpöllytystä keväthangilla


Myrkky seisoo lintua, mutta oma isäntä on jäänyt seuramieheksi jonnekin pellon toiselle puolen. Päätämme ottaa tilanteen haltuun...
















Eteen!

















Täällähän se Myrkyn isäntä on pitämässä noutohuveja Nastalle.
















Ei kyllä yhtään huvittasi...

















Täältä tulee!

















Pikka: Onks kohta jo mun vuoro?

















Seuraavana päivänä ollaankin jo Kotkan maisemissa. Nyttemmin lyhythäntäinen Pop ei ole vielä vuottakaan, mutta linnunotto sujuu tänään kuin vanhemmaltakin konsanaan.
















Myös kylmänlinnun nouto alkaa Popilla olla hallinnassa.

















Paavali ei ole Poppanaa pahempi, fasaani on piikissä.

















Paavalin lumicamo tekee sen kuvaamisen talvella niin hankalaksi että ainoa selkeämpi kuva on tässä.



















Honkahovin Orion ja UKH:n kiertopalkinnot: Mestaruuspokaali ja PT-palkinto korkeimmasta koepistemäärästä. Otus tietenkin heti kokeilee kuppiensa käyttöominaisuuksia.
















Helmikuun viimeisenä päivänä kokoonnuimme jälleen seuran yhteiseen ajojahtiin. Alueella tiedettiin olevan niin kettuja kuin jäniksiäkin, ja yksi molempia päätyikin eräksi. Parasta porukkajahdissa on kuitenkin yhdessäolo ja tietenkin makkaranpaisto.
















Tauolla lämmin auringonpaiste helli porukan pienimpiä metsästäjiä.

















Pirpanaa emme olleet nähneet aikoihin ja nyt tuli tilaisuus korjata tilanne kun omistajat tulivat kanssamme maastoon. Pyöreästä penikasta onkin kuoriutunut melkoinen menijä!
















Lopetimme tämän linnustuskauden korjaamalla ajojahdista jääneitä lintuja maastosta. Alueen kanahaukkakanta on kasvanut kohtuuttoman suureksi, maastoon jääneillä fasaaneilla on hyvin pieni mahdollisuus selvitä kevääseen saakka.

Otus on vielä nuori koira, mutta kokemusta sille on jo kertynyt enemmän kuin monelle koiralle koko elinaikana. Puolentoista vuoden aikana riistalla tehdyn harjoittelun ja tottelevaisuuskoulutuksen tuloksena metsästys on miellyttävää: Otus löytää linnut hyvin ja seisoo niitä varmasti.














Noutoja Otukselle kertyikin päivä aikana kymmenkunta, vaikka moni tilanne päättyikin ampujien tyylikkäisiin ohilaukauksiin.
















Vaikka Otus on Antin koira, etenkin niinä päivinä milloin kaikki asiat eivät suju niinkuin voisi odottaa, niin tällaisena päivänä se saa koko perheen varauksettoman suosion.
















Fasaanit pyrkivät suojaan tiheisiin paikkoihin maalta ja ilmasta uhkaavia vaaroja vastaan. Kuvassa fasaanikana on kaivautunut edessä olevan risukasan alle. Eteen- käskyn jälkeen fasaanilla ei ole aikaa jäädä ihmettelemään, tämänkin kana ehti lentoon täpärästi Otuksen juututtua risukasaan.
















Koiran nopea eteneminen pakottaa linnun nousemaan suoraan ylöspäin, mikä antaa ampujalle hyvän mahdollisuuden pudottaa lintu. Jos eteneminen ei ole riittävän nopea, lintu lähtee lentoon maan suuntaisesti ja tekee ampumisesta huomattavasti vaikeampaa ampujan joutuessa kiinnittämään huomiota myös koiran ja muiden metsästäjien turvallisuuteen.

Nouto alkaa olemaan jo rutiinia, tämäkin lintu on vielä hengissä Otuksen luovuttaessa sen Antille.















Helmikuussa osallistuimme fasaanien ajojahtiin. Suomalaisen metsästäjän näkökulmasta jahtimuoto on vähintäänkin erikoinen...
Karun pohjolan nöyrä pyytäjä arvostaa yhtäkin eläintä saaliina ja ahneus riistamailla voidaan hyvinkin lukea kuolemansyntien joukkoon.

Keski-Euroopan riistarikkailla alueilla harjoitettavissa ajojahdeissa tilanne on toinen: Riistaa on paljon ja metsästys on harvojen etuoikeutettujen harrastus.
















Ajojahtikulttuurissa on hienotkin puolensa,
jahtipäivään kuuluu olennaisena osana seurustelu ja saaliin kunnioittaminen monenlaisin menoin.


















P-pennut saavuttivat virallisiin näyttelyihin vaadittavan iän. Tallinnan kansainvälisessä näyttelyssä Pikka ja Anne viimehetken harjoituksessa ennen sisälle menoa.
















Jänisjahdin tauolla ehdittiin makkaranpaiston ohessa harjoitella ampumistakin.Pienoiskivääri on Juholle jo tuttu työkalu. Haulikko ei oikein ole aikaisemmin soveltunut rekyylin takia nuorelle metsästäjän alulle, mutta Juhon kasvaessa haulikkollakin ampuminen on tullut mahdolliseksi. Harjoittelu on aloitettu ampumalla paikallaan olevaan maaliin ja keväällä Juho pääsee jo kokeilemaan osumista kiekkoihin.














Rekyylin takia Juholle ladattiin miedompia patruunoita että harjoittelu olisi mukavampaa. Optimaalisen latauksen löytäminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Nyt kokeilluissa patruunoissa on noin puolet vähemmän ruutia kuin metsästyspatruunassa ja haulienkin määrä on pienempi. Teho ei latauksissa ollut aivan riittävä, mutta ampuminen oli erittäin miellyttävää olemattoman rekyylin ja pienen äänen ansiosta.













Ei taida tällä latauksella varis tippua!

Kipinä haulikkoammuntaan kuitenkin syttyi ja taitaa olla edessä aseen hankinta.



















Citykaneja pyydetään asutuksen keskeltä myös hillereitä apuna käyttäen. Aamutuulia haisteleva Leija-hilleri odottaa malttamattomasti pääsyä töihin. Kesy hilleri vapautetaan kanien luolastoon jonka suuaukoille on asetettu pyyntiverkot. Kanit pakenevat hillerin edestä ulos, ja ne poimitaan verkosta. Kuullostaa helpolta, mutta ei sitä aina ole!
















Hillerin ei ole tarkoituskaan päästä kiinni eläviin kaneihin ja lisävarusteena voidaan käyttää kuonokoppaa. Kuitenkin hillerin metsästysintoa pidetään yllä päästämällä se välillä puremaan lopetettua kania.
















Aamuhämärissä oli liikkellä muitakin saalistajia,
utelias kärppä jäi kameran saaliksi kurkistaessaan laatikon alta.