Tapahtumia 2008

Komea naaraskettu päätyi saaliiksi Femman ensimmäisessä kettujahdissa. Femma löysi ketun jäljen ja täräytti suoraan päivämakuulle pelästyen itsekin repoa.
Selkäkarvat pystyssä se varovasti ja enemmänkin varoitus- kuin ajohaukkua päästäen seurasi jälkeä hetken kunnes passiketjussa paukahti. Vielä kaadollakin Femman piti vähän nostella selkäkarvoja ketulle, niin kovasti pikkukoiraa epäilytti moinen peto!
















Joulun välipäivinä kotonamme oli taas mukavasti vilinää kun koiria ja metsästäjiä lomaili luonamme. Kuvassa vasemmalta; Lysti, Femma, Lenssi, Orion.





















Velikultien ja muiden P- pentujen omistajien erähenkinen tapaaminen fasaanijahdin merkeissä. Heräsimme kuvaukselliseen pakkasaamuun ja vietimme iloisen päivän peltomaisemissa.


Pop on löytänyt fasaanin ja ottaa hienon yläpäisen seisonnan. Vaikka kuvassa ei ihmisiä näy, on isäntä tällä kertaa kuitenkin tepevänä tilanteessa mukana.





















Parru ihmettelee, että tapahtuuko tässä nyt jotain vai syökö noin iso joukko paria makkaraa koko päivän?





















Juha on panostanut seisojaharrastuksen edistämiseen kaikkien Juvelin pentujen kohdalla. Makkaratulilla luovutimme Juha Rassalle Junkkariin osallistuneiden O-pentujen omistajien ja Halmesmäen Villen lahjoittaman muistolautasen kiitokseksi Juhan panoksesta.


























Tässä kissaystävällisessä miljöössä voi löytää yöllisen jäljen aivan pihapiiristä. Ponu on bongannut epäilyttävän hajuvanan, onkohan tämä kissa ja pitäisiköhän tästä kertoa Juvelille?

























Pikka kunnostautuu luonnonsuojelun saralla; kun fasaani saatellaan naapuripitäjään, on siellä ehkä otollisemmat maisemat säilyttää höyhenpeitteensä.





















Paavali on löytänyt lähes itsestään kuolleen linnun ja toimittaa sitä kovalla tohinalla isännän katsottavaksi. Isäntä on selvästikin hämmästynyt yllättävästä löydöstä ja seisoo typertyneenä paikallaan.





















Luonnonsuojelijat toimissa kaupunkivihreän puolesta.

Villikanien määrä Helsingin keskustassa on lähtenyt lapasesta. Tänä syksynä Helsingin kaupunki sai tarvittavat luvat, ja ryhdyimme vähentämään kanikantaa. Villikanijahti kaupunkialueella pienoiskivääriä ja haulikkoa, äänenvaimentimia sekä aseeseen asennettuja valoja apuna käyttäen on vaatinut lupia Maa- ja metsätalousministeriöltä, poliisilta ja Helsingin kaupungilta. Lupien saaminen on vaatinut lukuisia kokouksia, joihin ovat osallistuneet mm kaikki edellämainitut, ympäristökeskus, luonnonsuojelijajärjestöjen ja siirtolapuutarhayhdistysten jäseniä sekä riistahoitoyhdistyksen edustajat.

Jahtipaikat on yhdessä poliisin ja kaupungin edustajien kanssa suunniteltu turvallisuusnäkökohdat huomioiden. Ampumapaikat ovat valittu rauhallisilta alueilta ja niin että laukaukset suuntautuvat maavallia vasten. Jahdissa käydään hämärästä pimeään, alueella oleva taustavalo ei riitä turvallisiin laukauksiin joten aseessa on tarkoituksenmukaista käyttää taktista valaisinta.

Kuvassa olevien aseiden ulkonäkö poikkeaa melkoisesti tavallisista metsästysaseista. Marialla on äänenvaimentimella, kiikarilla ja valaisimella varustettu pienoiskivääri. Antilla on hiukan erikoisempi aseistus; valaisimella varustettu, kertalaukeava äänenvaimennettu haulikko.
Kaneja Helsingin alueella arvioidaan olevan vähintään 7000 yksilöä. Kanit syövät kaupungista kaiken vihreän kasvuston joten askarta meillä riittää.







Kasvattiemme saavuttamat hienot tulokset UKH:n mestaruuskokeissa saivat suut messingille. Antti vastaanottamassa Otuksen koepöytäkirjaa, tuomarina Seppo Eerola.



















Kytösavun aukeilla mailla on kansa,
mi aina on vaalinut kanakoiriansa...

Riistatöitä kolmessa pitäjässä Pohjanmaalla.


Lumipyry oli ajanut linnut etsimään suojaa metsänreunoista. Vaan eipä siinä mitään, löytyiväthän nuo sieltäkin. Kuvissa Otus tekemässä syksyn ties monettako riistatyötään.





















Komea kukkohan sieltä nousikin!





















Välillä esiintymään pääsi myös sen päivän isännän Riistakoira -07 Iloks'in Oskar. Koira toimi hienosti, mutta vanha kukko osasi lähteä niin että koira oli välissä, ja pudotusta ei saatu.





















Alueella olevat luonnossa syntyneet ja kasvaneet fasaanit sekä peltopyyt olivat tarhalintuihin verrattuna todella varovaisia. Otuskin muisti että linnut pitää seisoa riittävän pitkältä kuten metsälinnutkin.





















Ohjaankin piti olla tepevänä kun Otus lähti kuin jänis kuivalta haavalta!





















Mainosten Honda-miehestä emme perusta,
mutta Opel-miehen fasaanijahtikutsun otimme ilomielin vastaan.
Iskimme Lystin ja Otuksen voimin kuin sukallinen puuroa
ja iltapäivästä alkoi reppu painaa vaikka ruskeat juomapullot kevenivätkin.


Lysti tököttää varsin vakuuttavasti ojan varressa, Antti lähestyy kädessään Itä-Saksalaisten aseseppien näkemys kanakoirahaulikosta.





















Eteen!





















Lysti rykäisee fasaanin taivaalle ja vetää maahan kynnökselle. Antti kääntää Sohlon torvet lintuun päin ja näpelöi liipasinta.





















Kameraswingi ei tavoittanut pudotusta, joten joudumme tyytymään tilanteen jälkeiseen noutokuvaan. Huomaa luupään lempeä ote, Lysti jättää viimeistelyn Antille.





















Otuksen vuoro.





















Antaa palaa vaan!





















Kukko koittaa tavoittaa taivaita.





















Haaveeksi jää.





















Kiitos.





















Juveli-mummokin haluaa isännän mukaan jahtiin näyttämään nuoremmille mistä kana... Ja kyllähän tulosta syntyy. Ensin pari seisontaa fasaaneille ja sitten rusakolle. Lopuksi vielä varmistus ettei pitkäkorva jää hakualueelle nuorempien haitaksi.





















Syyslomaa iloisessa Itä-Suomessa.

Koulun syysloman alettua pääsivät junioritkin osallistumaan metsästysreissulle. Julia ja Juho veivät Femmaa jahtiin ja pienellä tulituella saivatkin ajolle onnistuneen päätöksen.



















Lystikin kantoi kortensa kekoon otettuaan avanssista kiinni jäniksen, joka oli aiemmin katkaissut jalkansa.


















Jotta homma ei olisi mennyt aivan jänisjahdiksi niin välillä seistiin koppeloa suonlaidassa.























Lokakuista hanhijahtia Virossa.

Naamioituminen on tärkeä asia, jos haluaa hanhien laskeutuvan riittävän alas. Kun hanhia ei ollut kuuluvissa tai näkyvissä, pystyi suojassa olemaan ilman naamiohuppua ja Otuskin sai olla pystyssä. Hanhien lähestyessä Otus kiedottiin sadeviittaan ja hyvin Otus osasikin olla paikallaan, vaikka satapäinen hanhiparvi lensi yli parhaillaan 10 metrin korkeudella.


















Aina ei hanhia löydy pelloilta ja silloin pitää lintuja etsiä lähisaarilta. Tällä kertaa lintuja löytyikin saaresta satamäärin, ja taivas oli mustanaan hanhien ja sorsien karkotessa ensimmäistä laukausta. Meinasi kaatoryyppypullo olla turhan pieni onnistuneen jahdin oltua ohi.


















Lotun jättämää tyhjiötä hetkeksi täyttämään tullut Lysti pääsi myös töihin. Jouhisorsat olivat upeassa juhlapuvussa ja niinkuin vanha viisaus sanookin, kauniin koiran kanssa on hieno metsästää.





















Muutakin riistaa näimme hyvin runsaasti, kuvan kauriit olisivat olleet hyvin ammuttavissa mutta hanhet ja sorsat olivat tällä kertaa tähtäimessä. Supikoiria kuitenkin jahtasimme pimeässä 4- metrisessä kaislikossa. Otus jäljitti supeja hyvin ja pysyi hienosti niiden jäljellä. Vielä ei kuitenkaan nuoren koiran pokka riittänyt käymään yksin kiinni supiin, ja kun Otus tuli hakemaan Anttia avuksi supit karkasivat. Olisi kyllä pitänyt olla Juveli paikalla opettamassa pennulleen mitä munarosvolle tehdään!















Laippalintujahtia merellä.

Sorsajahtiin otimme mukaan Lystin, jonka saimme metsästyslainaan omistajaltaan. Lysti on toimiva ja kokenut sorsakoira, joka oli helppo ottaa suoraan autosta jahtiin.






















Jalasjärvi 26.9 2008

Otus kokeen riistatyössä.






















Koekertomus: Kokonaisuutena hyvää nuo-luokan hakua, joka paranee päivän mittaan. Haku johtaa kolmasti riistalle. Kerran lehtokurpalle, toinen tilanne fasaaneille, kolmas peltopyille. Otus tekee kaikissa tilanteissa loistavat riistatyöt. Kylmänlinnun noudossa epäröi tarttua lintuun, mutta tuo ja luovuttaa hyvin.
90 pistettä ja NUO1. Tuomarina Jukka Pollari

















Junkkari 2008

O-pentujen isän, Birko II v.d. Wurthin omistaja Ville Halmesmäki luovuttaa metsästäjäpatsaan palkinnoksi parhaiten junkkarissa menestyneelle Birkon jälkeläiselle. Palkinnon vastaanottaa Jarni Hertteli ja Honkahovin Omppu.



















Vasemmalta: Honkahovin Orion, Birko II v.d. Wurth, Honkahovin Otava, Honkahovin Omppu ja Honkahovin Oikku. Kuvassa Birkon upeasta jälkeläisryhmästä puuttuu vielä Honkahovin Olvi, joka oli estynyt saapumasta sunnuntain ulkomuotokatselmukseen.



















Maria sai kunnian esittää Omppua kauneimpien kehässä.






















Honkahovin Oikku.






















10.9. 2008

Kämpälle tullessa meitä kohtasi surkea näky.
Tässä oli vanha tukkikämppä, jonka vuosikymmenten historiaa olimme vaalineet tarkasti varoen hävittämästä mitään. Kämpällä oli vanhoja kirjanpitoja ja muuta sodanjälkeistä materiaalia, joita iltaisin olimme tutkineet kynttilänvalossa. Lapsemme ovat leikkineet pokasahanjämillä ja pitäneet puotia jossa peltiset kahvipurkit ja lasiset maitopullot olivat aitoa tavaraa. Täällä olemme viettäneet kaikki syksyt jo monta vuotta, ja tämän kämpän isossa keittiössä ovat kaikki pentukoiramme saaneet ensikosketuksensa lämpimän metson noutoharjoituksiin. Muistot eivät mahtuisi kaikille näille sivuillekaan, niin tärkeä tämä vanha kämppä oli meille.













Metsässä kuitenkin kaikki on ennallaan, Otus on piikannut teeren.






















Enää tänä syksynä Otuksella ei hermo petä, ja syksyn ensimmäinen metsälintu pääsee reppuun.






















Ristiin rastiin Pohjanmaata.

Antti taitaa kerrata säännöt Otukselle ennen hakuun lähettämistä.






















Laitoimme välillä koiria myös parihakuun; lähempänä kameraa seisoo Lotu ja taaempi tumma on Birko.
























Käskystä molemmat koirat nostoon ja vaikka koirilla oli kilpailutilanne, ei kumpikaan yrittänyt saatella lintuja.






















Ompulla on tiukan keskittynyt ilme, tämä pitää viedä isännälle.
























Risto ja Leijonakuningas.
























Pop aloittelemassa uraansa metsästyskoirana.
























Sekunti ennen suuren urheilujuhlan alkua!
























Sorsajahtia Virossa.




Otus haistelee riistatuulia laivamatkalla Hiidenmaalle.






















Virossa harmaahaikaraa on riesaksi asti ja sille onkin säädetty oma metsästysaikansa. Haikarassa on vahva ja epämielyttävä haju. Reippaasti Olvi nouti linnun, mutta haisteli sitä sitten maassa selvästi inhoten.






















Mersu on uponnut viljakuormassa sateen pehmentämään peltoon. Vanha saksalainen ambulanssi painaa kuin pieni panssarivaunu ja me työnsimme, kaivoimme ja kirosimme. Siinä vaiheessa kun viimeinenkin kalja oli juotu, päätimme luovuttaa ja hankkia hinausapua.






















Mersun rinnalla niva näyttää aivan leikkiautolta, mutta venäläisen insinööritaidon huipputuote vei kettuilematta saksalaisen katiskan kovalle maalle.




















Kyyhkyjahdin aloitus Vesilahdella.

Viime vuonna nuori Otus jäi vielä kyyhkyjahdista kotiin kasvamaan ja harjoitteli sitten kotipellolla Lotun noutamilla linnuilla. Nyt Otuskin pääsi jahtiin näyttämään osaamistaan.






















Juhan pellossa oli niin paljon vehnää että sitä riitti lahmattavaksi asti!
























Jahtikeli oli ihanteellinen sorsastukseen, valitettavasti kyyhkyset eivät ymmärrä arvostaa vesisadetta ja reipasta tuulta. Kyyhkysiä kuitenkin lenteli kohtuudella, tilanteita syntyi ja koiriakin tarvittiin. Lämpimät kiitoksemme Juhalle ja Kaarinalle!






















Haapsalu 19.7 2008.
Honkahovin Orion ROP ja RYP3, tuomarina Åke Sjöström Ruotsista.






















Heinäkuun puolivälissä matkasimme jälleen Viroon. Nyt jätimme riistaeläimet rauhaan ja keskityimme näyttelytouhuihin. Räpinan ja Tartun näyttelyihin olimme ilmoittaneet Lystin, Olvin ja Otuksen. Reissu sujui erinomaisesti ja hienon matkan kruunasivat Lystin ryhmäsijoitus sekä Otuksen EST JMVA -titteli.



Laura ja Lysti vauhdissa.






















ROP ja RYP4, kyllä kelpaa hymyillä!



























Honkahovin Lysti






















Otus ja Maria vuorossa.




















Johonkin oli laitettava matkan aikana saadut ruusukkeet niin etteivät ne rypisty, jossain vaiheessa kasa alkoi jo haitata näkyvyyttä.




















Komea joukkueemme: Honkahovin Olvi, Honkahovin Orion ja Honkahovin Lysti.




















Karkkari on katu-uskottava vaihtoehto myös tyylitietoiselle teinille. Tallinnan catwalkilla Julia ja Olvi.



























Kesäkuun loppupuolella: Riippukeinussa makoilu ei ole meidän perhettämme varten, vaan veri vetää jahtihommiin. Lääkkeeksi annostelimme muutaman päivän reissun kaurismaille, tietenkin tutuksi käyneelle Hiiumaalle. Arto ja Roosa odottelivat meitä aurinkoisessa Salinommessa.

Merivesi oli lämmintä ja sitä todellakin riitti Lotunkin uitavaksi!


















Viimehetken valmisteluja, ovathan aseet kohdallaan. Juhokin halusi ampua Valmet Petralla, hyvin Juho osui, vaikka kokemusta on kertynyt lähinnä pienoiskivääristä.
Kun kaikki oli valmista, siirryimme torniin odottelemaan kaurispukkien ilmaantumista. Pukkeja ei sinä iltana näkynyt, mutta miljoona hyttystä miehitti tornin niin että paikallaan istuminen oli mahdotonta. Kauempaa kuulimme villisikojen tuhnimista mutta nekään eivät tulleet raapimisesta tärisevän tornin juurelle.










Kävimme nukkumassa muutaman tunnin ja lähdimme aamuvarhaisella etsimään kauriita hiipimällä. Ja niitähän löytyi. Useita kertoja pääsimme aivan lähelle eläimiä, ja jotkin niistä eivät keksineet meitä ennenkuin kameran suljinääni pelästytti ne. Kuvassa oleva kauris ihmetteli 15 metrin päässä hyvän aikaa ennenkuin teki komean nelijalkapompun häviten kuin tuhka tuuleen.













Kameralaukaukset olivat varattuna ainoastaan naaraskauriille, pukkeja varten oli eri suunnitelmat. Ja näinhän siinä sitten kävi: Hieno kaatolaukaus ei suinkaan ole mikään hymyilyn paikka, vaan totisena pitää seistä!















Suomessa kauris ei tarvitse erillistä kaatolupaa, sen sijaan Virossa pitää täyttää kaatoa varten hankittu lupalomake ennen kuin koskee kaadettuun eläimeen.

















Kotimatkalla teimme lenkin Saarenmaan kautta ja pysähdyimme myös Pärnussa, jossa bongasimme kyseisen merkin. Olisikohan tämä nyt se typistyskielto?



























Juhannuksen alla kävimme Olvin ja Otuksen kanssa Äitee-Juvelin tiluksilla harjoittelemassa noutoja maalta ja vedestä. Tilaisuuden isäntänä toimi Juha, jonka hyväntuulinen olemus ei jättänyt ketään kylmäksi.

























Olvin vauhdikasta noutoa.

















Otuksen ja Antin vuoro näyttää mallia luovutuksessa.

























Olvi oli salaharjoitellut vesitöitä.

















Otuskin oli tainnut vähän salaharjoitella.

















Juvelikin innostui kylmänlinnun noudosta.



















Kesäkuussa teimme pieniä tutustumisretkiä pentujen kanssa. Reippaasti pennut kulkivat metsässä, eivätkä olleet millänsäkään vaikka joutuivat märälle suollekin. Tällä tavalla tulevat työmaat tutuiksi jo pienestä pitäen.

















Pikka ja Paavali eivät vettä pelkää.

















Metsässä pennut ovat kokeneet monia uusia asioita, sudenkorennoista pyypoikueeseen.

















Toukokuun lopussa matkasimme pitkästä aikaa näyttelyyn. Matkamme päämäärä oli Eestin Voittaja 2008. Autoon pakkasimme koko perheen ja koirista mukaan otimme Lotun, Otuksen, Femman ja Juhalta lainatun Myrkyn. Päivä onnistui yli odotusten, kotiintuomisiksi meillä oli ESTW-08 Rop Honkahovin Myrkky, ESTW-08 Vsp ESTJW-08 Paras juniori Honkahovin Orion ja kaupanpäälisiksi sertivoittaja Honkahovin Loitsu.

Juho ei turhia hötkyile vaan ottaa sujuvasti päiväunet keskellä hulinaa.

















Rotunsa paras juniori ja seniori.

















ESTW-08 Honkahovin Myrkky
ESTW-08 ESTJW-08 Honkahovin Orion.

















Vaikka on vasta vappu, niin lapsille koitti kesä!

















Ankat ovat koko perheen lemmikkejä ja niiden kutvellus lelunsa kanssa ei Lotua juuri liikuta.
Kaikki koiramme opastetaan jo pentuna jättämään lemmikit rauhaan, mutta välillä nuoret koirat kyllä aiheuttavat rytmihäiriöitä.

















Poikkeusluvalla variskautemme jatkuu huhtikuun loppuun saakka. Maaliskuussa varikset eivät vielä olleet aktiivisia koleista keleistä johtuen. Vasta huhtikuun lämpimät aamut saivat munarosvot kiukkuisiksi.Tässä kuvia kevään varisjahdeista.

Maaliskuisena viikonloppuna perheen juniorit Juho ja Otus odottavat toiveikkaina että kauempana raakkuvat varikset tulisivat lähemmäs.

















Aina eivät kelit suosi metsästäjänalkujakaan, parivaljakko sai tyytyä katselemaan rannassa merihanhia ja joutsenia kun variksia ei lentänytkään.

















Varisjahdin lomassa on aikaa katsella vähän rotiaisiakin. Jokohan pehmeään rantahiekkaan on ilmestynyt supin yöllisiä jälkiä?

















Seuraavana päivänä alkaa aurinko paistaa. Lento on vielä laiskaa, mutta tästä se kiihtyy kun muuttovarikset ilmestyvät.

















Seuraavalla viikolla kelien parannuttua niitä rupesikin lentelemään vielä enemmän.

















Kyllähän sorsien ja kanalintujen noutoa riittää, mutta kunnon munarosvopeijaisiin pääsee vain keväisin!

















Helmikuun lopulla suuntasimme jälleen Hiiumaalle,
tällä kertaa tähtäimessä olivat villisiat.
Kelit eivät olleet puolellamme, kova tuuli,
lumeton maa ja vesisade.
Niinhän siinä sitten kävi
että pimeys peitti kaiken kuin olisimme istuneet tornissa säkit päässä.
Kuva ei kyllä liity sikajahtiin mitenkään,
mutta sympaattinen autovanhus oli Otukselle mieluinen tähystyspaikka.










Lauantaina pääsimme paikallisen
seuran vieraina ajojahtiin.
Mukana oli parisenkymmentä miestä
ja muutama "sikakoira".

















Sikoja koitettiin saada liikkeelle ajoketjun
sekä paikallisten että meidän koiriemme voimin.
Siinä vaiheessa kun eesti hagijas toi komealla
ajolla kauriita suoraan syliimme, oli ilma hetken
sakeana pillityksistä kun kielsimme Otusta ja
Roosaa osallistumasta kaurisjahtiin.






















Ainoaksi saaliksi jäivät kuitenkin nämä lihavat supit.

Vaikka sikoja emme saaneetkaan,
oli reissu erittäin onnistunut ja jahtipäivä
paikallisten metsästäjien kanssa sen kohokohta.


























Helmikuisena viikonloppuna meille tarjoutui
hieno tilaisuus koirankoulutukseen ja tietenkin
metsästyshenkiseen seurusteluun, kun Juha
kutsui meidät luokseen Lempäälään.
Edellisillan huolellisen saunomisen ja
muun valmistautumisen jälkeen olemme aamulla
tomerina pellon laidalla Myrkyn ja Otuksen kera.
















Otuksella onkin pian aamun ensimmäinen
fasaani piikissä.




















Eteen!




















Sitten Myrkyllä on fasaani tiukasti painettuna,
Otus säestää.




















Koirat seisovat kiinteästi vaikka molemmat
näkevät linnun. Fasaani on niin tiukasti painettuna
ettei kuvaajankaan tulo karkota sitä, avanssissa
lintu ja koirat kuitenkin katosivat havujen sekaan
kameralta näkymättömiin.




















Molemmat koirat seisovat ojaan, josta ei
kuitenkaan nouse lintua usealla yrittämälläkään.


















Eteen, eteen!
Koirat yrittävät nostoa, mutta ojassa on
jääkuori jonka alla fasaani piilottelee.

















Siellä se on, täytyy rikkoa paksua jäätä
jotta lintu saataisiin ylös.


















Juha alkaa särkeä jäätä, jolloin fasaani
pörähtää Juhan jalkojen välistä.
Myrkky ampuu välittömästi samasta raosta
lintuun kiinni ja Juhan tasapaino pettää.
















Syntyneessä rytäkässä Otus varastaa linnun Myrkyltä...



















...ja vie saaliin Antille.




















Välillä jahdataan supeja kivikasasta.
Löydätkö kuvasta kolme jahtimiestä?




















Sitten taas seistään fasaaneja.
Myrkyn pää näkyy kiven takaa,
Otus on lähempänä mutta kiven takana piilossa.




















Lähtee kuin nappi housuista!





















Latvalintujahtia Ruotsissa.
Suomessa hiihtokelit ovat olleet
harvassa, Keski-Ruotsissa lunta kuitenkin
oli riittämiin. Vesisateet olivat kovettaneet
hangen ja hiihtokeli oli mitä parhain, suksi ja
koira upposivat vain viitisen senttiä.
Talviset linnut ovat koiralle vaikeita, koska
ne ovat paljon puussa havustamassa ja maassa
ollessaan eivät juurikaan lymyä.











Mukana oli koirista ainoastaan Lotu.
Lotu saikin paljon hakuaikaa ja useita hyviä
seisontoja. Reissun kohokohta olikin ison
metson saaminen saaliiksi Lotun hyvän
työskentelyn päätteeksi.




































Vuoden 2008 alkupäivinä kuljimme
rantakaislikoissa etsimässä lauhoista keleistä nauttivia supeja.
Rotiaiset piileskelivät luolissaan,
mutta meri oli tuonut rannalle harmaahylkeen jäännokset.